Kuortaneen talomuseo
Kuvat: Paavo Valkama ja Aatto Tahvonen


Kuortaneen talomuseo Kuortaneen talomuseo.

Museoon kuuluu kuortanelaisia rakennuksia 1870-luvulta aina 1900-luvulla tehtyihin asti.









Talomuseon pihapiiri Talomuseon pihapiirin rakennuksia.
Yksi aitoista toimii Kirkkomuseona.










Päärakennuksen tupa.










Päärakennuksen erstupa.















Pieni museo-opas
KUORTANEEN TALOMUSEO

Kuurtanes-seura perustettiin v. 1946 ja sen yhtenä tärkeänä tavoitteena oli Talomuseon aikaansaaminen. Vanhaa arvokasta museoesineistöä oli tuolloin vielä taloissa runsaasti ,samoin kuin yksityisten keräilijöiden hallussa. Vaarana oli esineiden joutuminen vieraiden ammattikeräilijöiden käsiin ja sitä kautta ikuisesti saavuttamattomiin. Kuurtanes-seura kävi neuvotteluja maa-alueen saamiseksi museota varten sekä kunnan että seurakunnan kanssa. Tonttiasia saatiin myönteisee päätökseen vuoden 1957 alussa, jolloin seurakunta vuokrasi maa-alueen perustettavaa Talomuseota varten. Esineistöä alettiin kerätä koko pitäjän alueelta Reino Ala-Kuljun ,Heikki Mäki-Hallilan ja Esa Harjun johdolla ja sitä myöskin saatiin runsaanlaisesti. Kun vielä saatiin pelastettua ja ostaa edellä mainittujen henkilöiden valppauden ansiosta Keski-Hynnilän purettu talo, joka oli rakennettu v. 1774, niin perusainekset Talomuseon rakentamiseksi olivat olemassa. Pahin este tämän jälkeen rakennustöiden aloittamiseksi oli rahan puute. Rahaa kuitenkin järjestyi, ja kun talkoohenki oli erinomaisen voimakas, niin Talomuseo avattiin yleisölle v. 1958, jolloin Kuortaneella oli maatalousnäyttely. Tuolloin museoalueella oli vain tuparati ja jokunen aitta sekä erilaista esineistöä liittyen talonpoikais-kulttuuriin erilaisiin työtehtäviin. Nyt Talomuseo, joka sijaitsee kauniilla paikalla mäntymetsikön ympäröimänä Kirkkotien varrella, muodostaa komean talonpoikaistyylisen kartanokokonaisuuden.

TUPARATI
Keski-Hynnilän tuparati, joka on rakennettu v. 1774, edustaa kuortanelaista rakennustyyliä. Se ei ole täysin kaksifooninkinen tuparati, jollaisia on vielä useita Kuortaneella. Talo on komea vellikelloineen ja avokuisteineen. Huomio kiintyy ulko-oveen, joka on kaksiosainen siten, että se on keskeltä "poikki". Porstupaan on kerätty erillisiä työvälineitä ja tarvekaluja, joita on tarvittu talonpidossa. Porstuvasta nousevat myös raput yläkertaan.
T u p a: Se on suuri ja avara talon sydän, koko pääradin paras huone. Isokaappi jykevänä hallitsee peräseinää. Penkkiarkut säilytystiloineen ovat käytännölliset. Vanha könniläinen kaappikello näyttää talonväelle aikaa. Vinkkelikaappi erilaisine talousesineineen on kaunis. On vielä isännällä ja rengillä oma seinäkaappi. Sivuseinällä on vinkka, jossa on miesten työkaluja, Uuniklasin edessä pata-arkku monine emännän tarve- ja keittoastioineen. Komeat ylisänkyradit edustoineen ovat juhlavat. Kun tuvassa katsoo vähän ylöspäin, moni ihmettelee erikoista välikattorakennelmaa. Se on ns. taitekatto. Mahtavat takkihirret kulkevat sekä pituus- että poikittaissuuntaan, Takkihirsien jykevyys yllättää katsojan. Takka, isokokoinen uunirakennelma Mustapään kaakelista ( liuskakiveä ) on tuvan keskipiste, antaa lämmön ja valon. Vielä on paljon mitä erilaisimpia esineitä tuvassa. Kaikki tarpeellisia niin naisten kuin miesten jokapäiväisessä elämässä. Peräsängyn edessä on kehto ja orressa kiikku. Emäntä heilauttaa askareidensa lomassa kiikkua ja täyttää maitosarven kehdossa olevalle vauvalle. Tuvassa on isopöytä ja pöytälavitta, jonka ääressä suurikin perhe palvelijoineen mahtuu ruokailemaan. Iltaisin kun takan pystyvalkea palaa, on aikaa puhdetöille. Miehet nikkaroivat puuastioita, viilipunkkeja, puulusikoita, kirvesvarsia ja monenmoisia talous-esineitä . Tehdään rekiä, korjataan hevosen valjaita ja suutaroidaan ainakin karvakenkiä ja kintaita, jos ei vaativampia suutarintöitä osata tehdä. Naiset karstaavat ja kehräävät villa- ja pellavalankaa. Kudotaan sukkia ja lapasia sekä talven aikana kankaita, jolloin kangaspuut ovat tuvassa. Lapset leikkivät omia leikkejään ja aina välillä pysähtyvät kuuntelemaan aikuisten kertomia kummitusjuttuja. Takkatuli räiskyy ja ilta kuluu.
T u p a k a m a r i: Se on isännän ja emännän huone, pieni kamari. Klaffi-piironki ja sänky ovat sen keskeisimmät huonekalut. Pöydällä telineessä on vanha Raamattu ja seinällä pieni kirjahylly, jossa muutamia kirjoja. Lattialla on vanha arkku "konstilukkoineen" Kyläsepän tekemä lukko on nimensä väärtti, eli tosi vaikea avata, sopii yrittää.
P e r i k a m a r i eli peräkamari on seuraava huone. Se on vierashuone. Siellä on Kauniisti sijattu vuode ja käpyloide vuoteen takana. Kamarissa on talon kauneimmat tuolit ja upea kattokruunu. Kelpasi sinne vieraansa viedä ja hänelle prikalla kahvin kantaa.
E r s t u p a: Vanhusten rauhallinen syytinkihuone, jonne peräkamarista on pääsy. Se on pienoiskuva tuvasta, jossa on kaikki tarpeelliset taloustavarat hyllyineen ja kaappeineen. On takka patoineen ja kolmijalkapannuineen, on kahvipannuja rännärit. Siellä saavat mummo ja paappa rauhassa viettää vanhuuden päiviään. Erstuvassa on museon vanhin vuosiluvulla varustettu esine, vyhdinpuut , jossa on vuosiluku 1637. Seinällä on muutamia kuortanelaisia oltermanninsauvoja. Kylän isännät olivat vuorotellen oltermanneina eli kylän-vanhimpina. Oltermanni ilmoitti kyläläisille esim. kökän, kyläkokouksen tai jonkun muun kyläläisille tärkeän asian panemalla oltermanninsauvan kiertämään viestiä vieden talosta taloon. Sauva kiersi siinä järjestyksessä kuin oltermannipiiriin kuuluvien talojen puumerkit olivat siihen kaiverretut.
Y l i s t u p a: Porstuvasta noustaan rappusia ylistupaan ja tyttären kamariin. Porstuvan päällä on vellikellon naru, jota tekee mieli nykäistä ja kuulla mitä tämän talon kello "laulaa" Ylistuvassa on kangaspuut (aseet) ja erilaisia kudontaan kuuluvia esineitä kuten loiminpuut, tortteja, puolarukki, kaunismuotoinen rullakori sekä erilaisella taidolla ja maulla tehtyjä rukinlapoja. Ne ovat entisajan sulhasmiehen taidonnäytteitä. Huoneessa on vielä isokokoinen mankeli sekä taiteilija Iivari Honkolan jäämistöstä saatuja koriste- ja käyttöesineitä, piirroksia ja harjoitelmia.
T y t t ä r e n k a m a r i: Niukasti kalustettu huone. Siellä on piironki satula-peileineen, sänky, pöytä ja muutama tuoli eli lavitta. Seinässä on vanha ryijy ja sohvasängyn karmilla viime vuosisadan alun "hihinaanen" Se on ehkä kaunein kudontanäyte siltä ajalta. Seinänaulakossa on musta hääpuku ja vaimonpäähine. Se pantiin morsiamen päähän vihkimisen jälkeisenä päivänä eli toisena hääpäivänä. Häät olivat ennen jopa kolmipäiväiset.

PIHAPIIRIN RAKENNUKSIA
L u t t i r a t i : Komea Kuhalammin vanha lutti , joka on rakennettu v. 1794, on malliltaan tyypillinen eteläpohjalainen umpirintainen, jonka solassa on matalat valoaukot. Yläkerrassa on kolme luttia: tyttären lutti, piian lutti ja rengin lutti. Alakerrassa on kaksi aittaa ja niiden välissä läpiajettava sola. Alakerran aitat ovat vilja- ja ruoka-aittoja. Tyttären puetetun lutin seinä- ja katto-orret ovat täynnä ahkeran käden aikaansaannoksia. Entisajan tyttäret rustattiin hyvin. Piti olla tavaraa muuttokuormassa, kun miehelään meni. Olisihan ollut häpeä talolle, jos olisi ollut vain "kortteli kuormaa, vanha korvee ja kusikiulu" Tyttären lutissa on tietenkin välttämättömät huonekalut, joista sopii mainita ainaksi erikseen sängyn vieressä oleva "reistoolavitta" eli riiaripojan lavitta. Piian lutti on samankaltainen tyttären lutin kanssa, mutta vaatimattomammin puetettu. Rengin lutti on melko kolkon tuntuinen: sänky, pari tuolia, kaappi seinällä ja vähän vaatetavaraa naulakossa. Lutit olivat vain kesällä käytössä.
A i t a t : Pihapiirin länsireunalla, heti veräjänpielestä lähtien on viisi aittaa, komea rivistö. Veräjänpielestä lähtien ne ovat: Pajulan eli Tallarin aitta, Ala-Kokkilan aitta, Haapamäen aitta, Yli-Leppälän aitta, ja Ala-Kuljun aitta. Tallarin aitassa näemme vielä tuohikaton eli malkakaton, joka on ollut 200 vuotta sitten melko yleistä. Aitoissa on nyt nähtävänä hyvinkin erilaista Kuortaneelta kerättyä museoesineistöä, aina kivikauden löydöksistä asti. Aitat on rakennettu 1800-luvun taitteessa.
K i r k k o m u s e o: Ala-Kuljun aitta on sisustettu kirkkomuseoksi. Kun avaa aitan oven isolla avaimella ja astuu kynnyksen yli sisään, hiljentyy hetkiseksi. Edessä peräseinällä on vanha kirkon alttaripöytä ja sen yläpuolella ajankuluttama alttaritaulu. Alttaripöydällä on kahdeksanhaarainen on kahdeksanhaarainen kynttelikkö ja kaksi komeaa ehtoollisviinikannua. Sainällä taulussa on virsikirjamme virsien numerot, joiden kansansävelmät on saatu Kuortaneelta. Toisella seinällä ovat puisten hautapaalujemme kauneimmat edustajat taidokkaine kuvineen ja teksteineen. Nähtävänä on myös jalkapuu ja häpeäpenkki.
T u u l i m y l l y: Museoalueen eteläpäässä jykevänä seisova tuulimylly on Mäyryn mylly, joka on tehty v. 1862. Mäyrystä mylly on siirretty myötäjäisinä Lehtimäen Puolivälin taloon, jonne Mäyryn tytär on mennyt emännäksi. Täältä Puolivälistä se on hankittu museolle. Tyypiltään se on harakkamylly. Mylly on erittäin hyvässä kunnossa. Siivet on uusittu vuosikymmen sitten.
V i l j a - a i t t a j a l i i v e r i: Vilja-aitta "isoo aitta" on Heikki Yliseltä. Rakentamisvuotta siihen ei ole merkitty. Liiveri on Haavistosta ja tehty v. 1902. Liiverin ovet ovat vanhasta kirkosta. Sisällä on mitä erilaisinta tavaraa. Iso pöytä on Kuortaneen Säästöpankin ensimmäinen toimistopöytä. Siellä on Tovaskan luomasta löydetty kolmesta puusta tehty ruuhi, joka on puunauloilla koottu. On vyhdinpuita, suutarinkone, erilaisia maataloudessa käytettyjä työkaluja ym.
S a v u p i r t t i: Harvinaisuus, joka on tuotu museoalueelle Ruismäenkylästä Järvisen talosta. Tarkkaa rakennusvuotta ei ole tiedossa, mutta se on määritelty 1500 - 1600 luvun vaihteessa tehdyksi . Kooltaan savutupa on ulkoseiniltään 7x7 m, korkeus tasaseiniin 2,75 m ja harjalle 4 m. Se on timprattu pyöreistä hirsistä. Piin lovet ovat kirveellä tehdyt, joten sahaa ei ole käytetty. Seinissä olevista lovista päätellen välikatto on ollut kolmitaitteinen. Seinissä on ollut työntöluukula suljettavat aukot, joihin sitten myöhemmin on pantu lasiruudut. Itse rakennushirret ovat kiertävää honkaa ja niin kovalaatuista, että seinät eivät ole lahonneet. Savupirtissä on kiuauuni, josta ei ole savujohtoa ulos. Savu tuli tupaan ja poistui seinän tai katossa olevan " räppänällä" varustetun aukon ja oven kautta. Oleskelu tuvassa oli mahdollista, koska savu pysyi tuvan yläosassa. Matala oviaukko ja korkea kynnys takasivat, että lämpö pysyi paremmin sisällä. Savupirtin kalustus oli yksinkertaista: kiintonaiset penkit, pöytä, ja mahdollisesti joku sängyntapainen. Seinävierillä olevat penkit ovat senverran leveät ,että niitä on voinut käyttää makuupaikkoina. Ne esineet ja työkalut mitä savupirttiin on sijoitettu, eivät välttämättä kuulu tuvan alkuperäiseen esineistöön, vaikka ovatkin vanhoja.
P a j a : Museoalueella oleva paja on Viitalan entinen paja Länsirannalta. Pajassa on ahjo palkeineen, alasin, viilapenkki, pajapihdit, pajavasarat jne.
R i i h i: Riihirakennus on Rankilan riihi Ylijoen kylästä Riihessä on kiuas ja orret lyhteiden kuivatusta varten sekä muut tilat viljan käsittelyä varten. Riihen tiloissa on pellavan käsittelyn eri vaiheisiin liittyviä työvälineitä. Riihen keulan alla on viljan käsittelyyn liittyviä työvälineitä, koneita ja maataloustyövälineitä. Siirretty museoalueelle 1980 luvun lopulla.
S a v u s a u n a: Sauna on Kuostaneen Länsirannalta Ampialasta. Rakennettu v. 1921. Rakentajat Ville ja Jussi Alanen. Siirretty museoalueelle 1990 luvun alkupuolella. Saunassa aito kiuas ja pesytymisvälineet.
K o r s u: Kuortaneen Sotaveteraanit rakensivat museoalueen itärinteeseen v. 1995 korsun tahtoen muistuttaa meitä ajasta, jolloin isänmaamme kohtalo oli vaakalaudalla ja jolloin lähes kaikki Suomen nuoret miehet olivat puolustamassa Maamme vapautta. Korsu oli tärkeä suoja vihollisen tulitusta ja luonnonvoimia vastaan. Korsun suojassa ja lämmössä oli hyvä vartiovuorojen välillä ottaa virkistävät unet ja keitellä kahvinkorvikkeet. Korsun suojassa kirjoiteltiin myös kirjeet kotiin rakkaimmille. Korsu on ns. puolijoukkueen korsu. Se on tehty talkootyönä ja lahjoitusvaroin Piirustukset tehtiin vanhojen sota-ajan valokuvien perusteella. Korsussa on aito esineistö. Myös sota-ajan aseita on nähtävillä. Korsun nimi on Pihkahovi. Alueeseen kuuluu myös pätkä juoksuhautaa ym rekvisiittaa aidon tunnelman luomiseksi. Sotaveteraanit lahjoittivat korsun Kuurtanes-seuran hoitoon Kuurtanes-päivän juhlassa kesällä 1995

Kirjoituksen muokannut ja täydentänyt Teuvo Harjun kirjoituksen "Pieni tietopaketti museo-oppaille" pohjalta Harri Vehniä Korsun osalta lähteenä ollut Arvo Kokkilan puhe korsun lahjoitusjuhlassa